RATTIRAIVO!!1!

Mikä saa ihmisen rattiraivon partaalle?

Täytyy myöntää eräs asia. Olen varmasti muiden mielestä erittäin rasittava kuski. Ainakin uskon muiden ajattelevan näin, sillä huomaan usein arvostelevani muiden ajotaitoja, huomauttavani pienistä virheistä ja perustelevani omia valintoja juuri oikeiksi.

Oletetaan tilanne, jossa saavut liikennevaloihin. Ne ovat juuri vaihtuneet punaisiksi. Ajat lähelle edessä olevaa autoa, koska näin ruuhka ei näytä pahalta. Taaksesi ajaa pakettiauto, ja näet taustapeilistä mielestäsi hieman liian ylös suunnatut ajovalot. Viereesi ajaa avoauto, jonka pitkätukkainen kuljettaja vaihtaa Spotifystä kappaletta. Valot vaihtuvat vihreäksi, eikä edessäsi oleva auto liikahda. Samalla muistat että sinun piti kääntyä vasemmalle, ja laitat vilkun vasta nyt, kun olet jo rattisi ääriasentoon kääntänyt. Avoauto on mennyt jo eteenpäin. Kuitenkin samalla kaistalla kaahaa joku selvää ylinopeutta.

Kuka teki väärin? Kenen ajokortti on muropaketista tullut?
Entä jos edessäsi ollut auto, joka ei heti reagoinut liikennevalon vaihtumiseen, sammuikin? Jos sen kuljettaja oli vasta ajokortin ajanut, ja hän pienessä jännityksessä nosti kytkintä hieman liikaa? Itse et muistanut vilkkua laittaa, sillä auton bensiinin merkkivalo muistutti tankilla käymisestä juuri kun valot vaihtuivat. Ehkä takanasi ollut pakettiauto oli muuttokuormassa, ja painavampi takaa. Siksi ajovalot osuvat silmiisi taustapeilistä. Ja jos avoautoilija vaihtoi pois musiikin, joka teki olon surulliseksi. Ja ylinopeutta ajoi mies, jonka vaimo oli kotona yksin kolmen kipeän muksun kanssa.

Liikenneturva muistuttaa meitä näkemään "toisen ihmisen liikenteessä". Se on hyvin sanottu, sillä kun ajamme monien ajoneuvojen keskellä, emme välttämättä näe kuljettajaa. Ja kuljettaja on ihminen siinä missä sinäkin. Kaikki ihmiset tekevät joskus erheitä, sitä ei meistä pois saa. Olit sitten ammattiautoilija tai sunnuntaifiilitelijä, olet silti ihminen.

Voisiko rattiraivoa verrata internetissä esiintyvään vihapuheeseen? Kun huudamme ratin takana, luulemmeko olevamme piilossa samalla tavalla kuin keskustelufoorumin nimimerkin takana? Netissä emme näe toista ihmistä, emme hänen reaktioitaan emmekä välttämättä ajattele heitä edes ihmisenä. Samalla tavalla toimimme myös liikenteessä. Autot ovat vain autoja, eivätkä ihmisten ohjaamia kulkupelejä.

Lupaankin siis, että seuraavan kerran, kun taakseni liikennevaloihin pysähtyy pakettiauto, kuvittelen mielessäni kuljettajan hymyilevän naaman. Olisi hyvin epäinhimillistä kuvitella toisen tuntemattoman naama ja alkaa syyttä huutaa tälle. Näen siis toisen ihmisen liikenteessä.

Tätä tekstiä EI ole sponsoroinut liikenneturva, vaan kaikki teksti on omaa mietiskelyäni heidän mainoksestaan.

kuva: unsplash.com