ISTUIN TULEVAISUUDEN AUTOSSA

Kävin tiistaina 5.11 eräillä messuilla, josta yllättäen löysin myös BMW:n esittelytilat. Tämä oli hieman outoa siksi, että kyseessä olivat teknologiaan ja robotiikkaan liittyvät messut. Mutta tämä oli odotettavissa myös siksi, koska kyseessä olivat teknologia- ja robotiikkamessut. Hetken aikaa siinä ihmeteltyäni uskalsin ensin näitä helmiä kuvata ja lopulta vaihtaa pari sanaa ständin edustajan kanssa.

Snapista tallennettu kuva

"Olenko mä outo jollain tapaa, kun kaikki muut nuoret pyörii ton i8:n ympärillä?" kysyin. Katseeni nimittäin oli kovasti kiinnittynyt upean 7-sarjan keulaan.

"En mä nyt sanois, kyllähän tuo on todella näyttävä ja herraskainen auto" vastasi ständin mies.




Olen kuullut hyvin eriäviä mielipiteitä tästä uudesta keulan "munuaisdesignista". Toiset sanovat sen menneen jo liian pitkälle, toiset taas sanovat sen edustavan uutta freesiä ilmettä. Mielestäni kuvat eivät tee oikeutta koko autolle, sillä kun se etusäleikkö on siinä kymmenen sentin päässä, se saa aivan uudet mittasuhteet ja ainakin itselläni herää suuri kunnioitus ja alemmuuden tunne. Melkein teki mieli heittäytyä polvilleni ja uhrata muutama kuplavolkkari ison ja mahtavan edessä.

Ja tätä BMW varmaan myös hakee. He ovat ylpeitä saavuttamastaan maineesta, ja haluavat selvästi erottua massasta. Sen he tekevät vahvasti. Säleikkö kääntyy hieman keulan päälle, mikä tuo oman hienon twistinsä pedon muotokieleen.

Pulleat purjeet?

Tässä vaiheessa kävin tuulettamassa mieltäni muualla messualueella, kuitenkin koko ajan mielessäni kysymys- "kehtaanko istahtaa auton kyytiin?".

Pienen jaloittelun jälkeen löysin tieni jälleen autojen luokse. Tällä kertaa oli i8:n ovi auki, ja kyydissä muutamia nuorukaisia. He ihastelivat ja kuvasivat itseään upean kaaran kyydissä. Rohkaisin mieleni ja päätin että kyllä, voin istahtaa ja ihastella, miltä ensimmäisessä autossani istuessani vain villeimmät kuvitelmani voivat näyttääkään. 

Avasin oven. Se aukesi pehmeästi ja seurasi nätisti käteni liikettä. Huomasin kauniit ja kutsuvat penkit, jotka kauniin vaalean värisinä oikein huusivat testi-istuntaa. Istahdin. Suljin oven. En uskaltanut koskea mihinkään.

Ensimmäinen tuntemukseni auton sisätiloista oli pelko- mitä mikäkin nappula tekee? Mihin uskallan laskea käteni? Otanko kiinni ratista?

Sitten rentouduin. Aloin tutkimaan mitä mikäkin nappula sanoo ja tekee, ja päättelemään mitä mittariston näyttö minulle kertoo. Suurimpana näin kartan ja auton sijainnin. Se näytti selvästi että emme ole tiellä, emme tien sivussa, vaan parkissa jossain. Säädin penkkiä itselleni sopivaksi, ja herra mun vereni että se tuntui mukavalta! Tällä autolla pitäisi päästä ajamaan hieman pidempi matka! En myöskään voinut sivuuttaa sitä, että ohjaamossa oli tyystin hiljaista. En kuullut messujen pölinää sisälle. Tämä sai minut miettimään, millainen rengasmelu tai moottorin ääni kuuluisi sisälle? Jälleen toinen syy, miksi auto pitäisi saada koeajettua...

Aika vaihtaa takapenkille. Esittelijän mukaan monet diplomaatit omistavat tämän auton, mutta eivät ole ajaneet itse sillä metriäkään. Ymmärrän kyllä tämänkin, vaikka ehkä mieluummin ajaisin ko. autoa itse. Takapenkillä istut kuin kymppitonnin sohvalla. Voit säätää penkit juuri itsellesi sopiviksi, käsinoja tarjoaa kaiken mitä voit tarvita matkan ajaksi ja jalat mahtuvat heilumaan suuntaan jos toiseen.

Tarkemmin en ala auton teknisiä ominaisuuksia tässä selvittämään. Niistä voin kirjoitella myöhemmin toisessa blogitekstissä.

Mitenkäs se nuorison keskellä oleva i8 sitten? Pitihän siinäkin käydä istumassa, vaikka se ei niin paljoa sykähdättänyt. 

Eipä.

Pienet yksityiskohdat, jotka toisille ovat itsestäänselvyyttä, kuten ovessa oleva pieni valo, joka valaisee tekstillä "i8" oven edustan, saivat leukani loksahtamaan. Olen nähnyt ja kuullut näistä ominaisuuksista, mutta nyt kun sellaisen näkee livenä silmiensä edessä, niin onhan se vaikuttava.

Ovi oli muuten paksu. Katsoin avoinna olevaa ovea ja mieleeni tuli välittömästi kuva kehonrakentajan jalasta. Paksu kuin joonialainen pylväs. Pintakin kiiltää kuin öljytty lihaskimppu. 

Ja olihan se ohjaamo myös i8:ssa todella futuristinen. 

Ratti muistutti minua 3-sarjan coupesta, jonka ratti oli pieni ja vahva. Tässä on tosin muutama nappi enemmän ja aggressiivisempi muotoilu. Penkki on matalalla, joten oven kiinni laittaminen oli ehkä hieman hakusessa. Tämä voi johtua myös siitä että olen tottunut vain sivulle aukeaviin oviin, en tälläisiin ylöspäin aukeaviin.

Paikalla oli myös 5-sarjalainen sekä i3 sähköauto. Näihin en kerennyt tutustua, sillä aika kävi päivältä vähiin. 

Nyt on kulunut kaksi päivää näistä koeistunnoista, enkä ole varma, onko sydämeni vieläkään vaihtanut kierrosta pienemmälle. Katson noita kuvia ja googlailen näitä autoja toivoen, että joku päivä voisin käydä sitä ajamassa. Onneksi unelmointi on jo puoli voittoa, kuten eräs mainoslause aikanaan kuului.